Verkoston palsta

Pormestari Anna-Kaisa Ikonen lähettää tervehdyksensä Verkoston Palstan kautta rasismin vastaisena päivänä 21.3.2017.
Kuva: Mikko Närhi

Suvaitsevaisuus on rohkeutta        21.3.2017

 

Keskustelu maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta sisältää paljon ääriajattelua, jossa todellisuuden moninaisuus vääristyy mustavalkoiseksi.

Yksi keskustelussa kärsinyt käsite on suvaitsevaisuus. Siitä on yritetty tehdä naivismin synonyymia. Kuitenkin erilaisuuden suvaitseminen on hyvän yhteiselämän lähtökohta. Se ei tarkoita vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden suvaitsemista, vaan se tarkoittaa kunnioitusta ja kanssaelämistä erilaisuudesta huolimatta.

Suvaitsevaisuus on rohkeutta kohdata erilaisuutta. Siihen kulttuurien moninaisuuden viikko, joka myös rasismin vastaisena viikkona tunnetaan, tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia.

Voit lähteä pilkille maahanmuuttajan kanssa, tutustua Kaupin vastaanottokeskukseen, voit käydä pubivisassa tai vaalipaneelissa, voit nauttia yhteisen etnisen ruokapöydän antimista, voit osallistua kielikahvilaan, elokuviin, taidenäyttelyyn tai keskustelutilaisuuksiin.

Rasmus-verkosto on Pirkanmaalla yhdistänyt eri kulttuurien parista tulevia ihmisiä jo vuodesta 2004 lähtien. Rasismin vastaisella viikolla on pitkät perinteet ja moninaiset tapahtumat syntyvät kaupungin, järjestöjen ja yhteisöjen vapaaehtoisin voimin. Toivottavasti mahdollisimman moni tamperelainen lähtee liikkeelle ja kokee, kuinka kansainvälinen kaupunki Tampere on.

Se on arjen teko suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Ja juuri arjessa meidän on näytettävä, että emme hyväksy vihapuhetta, emme henkistä tai fyysistä väkivaltaa, emme rasismia missään muodossa.

Tampereen kaupungilla on nollatoleranssi rasismiin ja kiihottamiseen kansanryhmiä vastaan. Kaupungin tilat ja paikat, kuten koulut, nuorisotilat ja urheilukeskukset, ovat vihapuheesta ja väkivallasta vapaita vyöhykkeitä.  Kansainvälisyys ja erilaisuuden kohtaaminen ja hyväksyminen ovat tamperelaisuutta parhaimmillaan.

 

Anna-Kaisa Ikonen

Pormestari


 


Tehdään huominen ilman pelkoa – järjestäytynyt rasismi rikoslakiin!      30.09.2016

 

Avoin rasismi on nostanut päätään ja tavalliset ihmiset joutuvat pelkäämään yhä enemmän. Tätä emme voi hyväksyä. Haluamme, että viranomaisilla on vahva selkänoja puuttua järjestäytyneeseen rasistiseen toimintaan. Haluamme antaa selkeän viestin, ettei kansalaisvapauksia voi eikä saa käyttää toisten ihmisryhmien kansalaisvapauksien rajoittamiseen.

Siksi perustimme “Huominen ilman pelkoa – järjestäytynyt rasismi rikoslakiin” -kampanjan. Se on sitoutumaton kansalaiskampanja, jonka tavoitteena on näyttää, ettei rasistiselle toiminnalle ole sijaa yhteiskunnassamme. Kampanjan tavoitteena on kieltää järjestäytynyt rasismi yli 100 kansanedustajan allekirjoittamalla lakialoitteella. Valmistelemamme lakialoite on kerännyt jo kymmeniä kansanedustajia joka eduskuntapuolueesta allekirjoittajikseen, ja noin 32 000 kansalaista on vedonnut eduskuntaa toimimaan lain muuttamiseksi. Mukana on myös kymmeniä järjestöjä.

Kampanjalla haluamme luoda huomisen ilman pelkoa. Huomisen, jossa pelottelu ja ahdasmielisyys eivät hallitse asenteita yhteiskunnassamme. Huomisen, jossa järjestäytyneille rasistisille joukoille ei anneta tuumaakaan periksi ja viranomaiset voivat puuttua niiden toimintaan.

Suomella on YK:n rotusyrjinnän vastaisen sopimuksen johdosta velvollisuus kieltää rasismia edistävät ja siihen yllyttävät järjestöt. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksen mukaan kokoontumisvapaus ei ulotu rasistiseen liikehdintään. Kuitenkin esimerkiksi Soldiers of Odin ry tekee tunnuksellista katupartiotoimintaa ja Suomen vastarintaliike harjoittaa väkivaltaa ja julistaa valkoisen rodun ylivaltaa.

Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) on kritisoinut Suomea siitä, että rotusyrjintäsyytteistä tapauksia viedään oikeuteen harvoin. Myös lakiasiantuntijat ovat nostaneet esiin, ettei nykylaki ole yksiselitteinen ja sitä tulisi muuttaa kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

Hallitus on esittänyt omia toimenpiteitään väkivaltaisten ääriliikkeiden torjumiseen. Pelkät viranomaisten lisäresurssit tai arvioinnit eivät kuitenkaan riitä, sillä Suomen kansainväliset velvoitteet vaativat meitä toimimaan lain tasolla, ja lakimme on rasististen organisaatioiden osalta edelleen epäselvä sekä vajaavainen.

Siksi toivotamme koko eduskunnan mukaan allekirjoittamaan lakialoitteen, ja kannustamme Rasmus-verkostolaisia vetoamaan kansanedustajiin osoitteessa www.rasismirikoslakiin.fi. Haastamme teidät kaikki mukaan varmistamaan yhdessä huominen ilman pelkoa!

 

Saara Ilvessalo ja Jaakko Mustakallio

Huominen ilman pelkoa - Järjestäytynyt rasismi rikoslakiin -kampanjan perustajat

 

_________________________________________________________________________

 

Mihin olemme menossa?           26.8.2016

 

Vuosi sitten näihin aikoihin Euroopassa oli alkanut kuhista kasvaneen maahanmuuton ja sen lieveilmiöiden ympärillä. Jo tätä ennen- mutta erityisesti sen jälkeen- aihe on ollut eri muodoissa ihmisten ja median huulilla.

Turvapaikanhakijoiden määrän nopea kasvu on lisännyt myös monenlaista liikehdintää, ja esiin on noussut aikaisempaa kenties enemmän ääriryhmien tavoin toimivia henkilöitä, ryhmittymiä tai ainakin ideologisia keskittymiä ja sitä myöden myös vastakkainasettelu on ollut näkyvämpää, kuuluvampaa ja jopa konkreettisempaa. Se, miten ääriryhmät määritellään, onkin sitten toinen keskustelu.

Oikeistolaiset ääriliikkeet ja heidän niin sanotut vasemmistolaiset vastikkeet, anarkistit, ovat asettuneet toisiaan vastaan yhä näkyvämmin. Mielenilmauksiin vastataan vastamielenosoituksilla ja forumit kukoistavat vihapuhetta. Ideologiset ääripäät kärjistävät vastakkainasettelua ja aiheuttavat asioiden mustavalkoisuuden korostamisen.

Toisille (Tampereen) Rasmus edustaa juuri toista näistä ääripäistä. Toimimme monin tavoin rasismia ja syrjintää vastaan yhdenvertaisen ja suvaitsevaisen yhteiskunnan edistämiseksi Pirkanmaan ja Tampereen seudulla. Järjestämme vuosittain kahta tärkeää tapahtumaa: monikulttuurista itsenäisyyspäivää ja rasisminvastaista viikkoa sekä vuoden mittaan muita osuvia tempauksia. Olemme verkostotoimija, jolloin esiin nostot riippuvat juurikin aktiiveista verkostolaisista ja heidän kapasiteetistaan reagoida Rasmuksen intresseissä oleviin (epä)kohtiin.

Tapahtumien kautta tärkeitä asioita nostetaan pöydälle ja tarpeellisista kysymyksistä käydään rakentavia keskusteluja. Mutta keitä tapahtumat tavoittavat? Tavoitammeko saman mieliset toverimme ja äärimmilleen ärsyyntyneet kritisoijat, mutta niin sanottu hiljainen massa jää tavoittamattomiin? Entä miten tavoittaa kritisoijat ärsyttämättä tai miten tehdä ”meikäläisistä” rohkeammin reagoivia? Toisaalta onko niin, että kahden edellä mainitun ryhmittymän välinen jännite on väistämätöntä, ja vain siten isoin joukko keskellä nostaa päätään?

Rasisminvastainen toiminta kun ei vain ole kahden päätapahtuman järjestämistä vuosittain. Se mitä kaikkea se voi olla Rasmuksen mittakaavassa, täytyy syntyä verkoston voimasta ja halusta olla aktiivinen toimija, sillä inhimillisyyteen uskoen tämä on väylä levittää rasisminvastustamista verkostoa laajemmalle yleisölle. Rasisminvastaisuus elää arjessa.

Siispä sanoista tekoihin! Tampereen Rasmuksen hallitus haastaakin verkostoaan aktiivisuuteen entistä enemmän.

Haluamme näyttää keitä verkoston takana on, ja liittää kotisivuillemme kuvaukset toimijoista. Ja kukapa muu teitä kuvaa paremmin, kuin te itse, joten verkostotoimijat (tai mukaan haluavat) hoi: lähetä sähköpostiimme (tampereenrasmus@gmail.com) twiitin mittainen kuvaus itsestänne.

Lisäksi, tämä puheenjohtajan blogina aikaisemmin tunnettu sivu on nyt VERKOSTON PALSTA, johon nimensä mukaisesti toivomme verkostolta blogimaisia kirjoituksia. Ja ei kun näppäimistöt laulamaan! Lähetä juttuideasi meille sähköpostitse ja anna äänesi kuulua.


Koska vain yhdessä olemme enemmän.


Loppukesän tuulahduksin,

Mervi Matswetu

Tampereen Rasmuksen pj 2016–2017

 

__________________________________________________________________________

 

 

Niina Laitinen on Tampereen Rasmuksen puheenjohtaja 2015-2016.

21.3.2015

 

Tänään on YK:n rasismin vastainen päivä ja tämä päivä aloittaa myös perinteisesti Rasismin vastaisen viikon jonka järjestämisessä mm. Tampereen Rasmus -verkosto on ollut jo vuosia mukana.

"Kansainvälistä päivää rotusyrjinnän poistamiseksi vietetään 21. maaliskuuta. Juuri tänä päivänä, vuonna 1960, poliisi avasi tulen ja tappoi 69 rauhanomaisen mielenosoituksen osanottajaa Sharpevillessa, Etelä-Afrikassa."

Maailma on täynnä järkyttäviä todisteita siitä, että rasismi elää ja voi hyvin. Se näkyy isoina ja pieninä kokemuksina, sitä käytetään hyväksi vallanpitäjien teoissa ja sanoissa. Tuntuu myös siltä ettet voi keskustella aiheesta asiallisesti, olet kuitenkin jokatapauksessa tuomittu kantamaan päässäsi kukkahattua ja "suvakkihuoravihervassaripiipertäjäjne" -leimaa. Voisin vastata näihin monilla eri kommenteilla, minulla olisi tiukkojakin argumentteja. Mutta mitäs jos en halua? Mitäs jos haluankin luottaa että myönteisyys olisi tässäkin asiassa se joka kuitenkin lopulta alottaisi muutoksen? Gandhi, tuo viisas mies sanoi aikoinaan "Ole se muutos jonka haluat maailmassa nähdä". No, minä haluan. Minä en enää jaa epäilyttäviä artikkeleita enkä kauhistele niitä. En osaltani mässäile pahoilla tapahtumilla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että työntäisin pääni pensaaseen, ei. Olen kuitenkin realisti ja oikeudenmukainen. Perseily nyt on perseilyä, oli tekijänä kuka vaan ihminen. Siinä se oikeastaan tuli, kuka vaan ihminen, iästä riippumatta.

Olin viikonloppuna työreissulla nuorten kanssa ja jäin kuuntelemaan erästä keskustelua mielenkiinnolla... "Siis mä en ymmärrä mikä ihme siinä nyt on että jos oot vaik eri värinen niin oot muka jotenkin erilainen, ei ihminen. Siis ohan kissoissakin eri värisiä ja tyylisiä kissoja mutta ne on silti kissoja! Tai koiria! Siiamilaisia ja kaikkee, mustia ja valkosia".

Nuoret 

Olen jo useamman vuoden saanut tehdä töitä ympäristöissä, jossa ihmisarvon kunnioittaminen ja ihmisyys on noussut kantavaksi teemaksi. Ensin Invalidiliitolla vammaisten parissa ja sitten nuorisotyötä monikulttuurisista lähtökohdista. Molemmista paikoista mun kokemukseni on sama, ehkä kliseinen mutta mitä sitten: Ihminen on ihminen. Olit sä sitten pyörätuolissa, kävelevä, musta, keltainen, vihreä, sateenkaareva, oli sulla autoa tai ei, olit sitten syntynyt Turussa tai Pispalassa. Sä olet ennenkaikkea ihminen. Ihminen joka on maustettu oman kokemusmaailmansa tuotteilla. Ympäröivällä kulttuurilla. Vanhempien tavoilla kasvattaa. Mä olen oppinut aina jotain uutta jokaiselta ihmiseltä jonka olen tavannut. Joiltakin isoja ja joiltakin pienempiä asioita. Ja nää opit on tapahtuneet silloin kun kohtelu on ollut yhdenvertaista. Puolin ja toisin.

Nykyisessä työssä nuorisotyöntekijänä olen oppinut valtavasti eri kulttuureista. Nuoret ovat kohteliaita, avaavat ovia, kättelevät ja halaavat. Olen nähnyt värikkäitä ja ihania kuvia esim. käsitöistä, kuullut hyvin monimuotoista musiikkia, kuullut kuinka länsimainen kulttuuri on yhdistynyt vaikka persialaiseen kulttuuriin kuunnellessani persiankielistä räppiä. Olen kuullut avautumisia siitä, kuinka nuorella on äitiä tai isää ikävä, kuinka kaipuu on iso mutta takaisin ei voi lähteä koska pelottaa. Olen kuullut haaveita siitä että nuori haluaa lääkäriksi tai lakimieheksi siksi että voisi puuttua maailman epäoikeudenmukaisuuteen. Ennen kaikkea näitä asioita on tultu kertomaan mulle, koska olen kohdannut kaikki yhdenvertaisesti. En hoivaamalla, en hössöttämällä, en puolesta tekemällä. Yhdenvertaisesti kohtaamalla. Ollut ihminen ihmiselle.

Tällä viikolla haluan muistuttaa ihmisiä siitä että rasismia vastaan tulee edelleen tehdä töitä, paljon. Mutta haluan myös tuoda esille sitä, miten kulttuurisesti moninaisessa maailmassa elämme! Tässä on tilaisuus oppia toisiltamme jotain :).

Niina Laitinen
Tampereen Rasmuksen pj